haaste; 10 viikkoa, -10 kg!

jaaha. onkohan näitä haasteita edessä liikaakin? vai onko se vaan hyvä että näin alussa kokeilee kaikkea uutta ja menee mukaan kaikkeen? Olen aina ollut huono ottamaan vastaan minkääänlaisia haasteita, olen ollu luovuttaja. En pysty, en kykene... voisikohan nyt tulla stoppi tälle laiskuudelle ja tarttua haasteisiin ja luottaa omaan itseensä? Ehkäpä.

Noh, nyt tuli kuitenkin eteen (inspiraationi lähteeltä) Go Eve Go :lta haaste: 10 viikkoa ja 10 kiloa! Aika paljolta tuntuu, mutta ainakin se on haaste... eniten jännittää, kestääkö laihdutus (yritykseni) niin kauaa? Tämä ajatus pitää saada pois päästäni, tilalle tulee ajatus:

MINÄ PYSTYN, MINÄ KYKENEN!

Oikeasti, aion vaikka hokea tuota ääneen peilin edessä jos se sitä vaatii.

 

Tolta se sanominen ehkä tänään tuntuu....

Kävin nimittäin tänään 6,5km lenkillä! HUH! Hiki tuli kun maasto oli aika haastavaa... Lenkin jälkeen kävin kotona syömässä ja lähdin kauppaan. Hyvä että söin ennen kauppaa, mutta huono sinänsä, että alkoi tehdä hirveästi mieli makeaa.... MEINASIN repsahtaa lakuun, mutta kiidin kärryjen kanssa äkkiä ohi! WOHOU!

Äsken söin lapsen ksylitol pastilleja (3 kpl) ja himot lähti pois. 

Leivoin myös sämpylöit. Mikähän juttu se on, että aina kun alotan laihdutuksen, mieleni tekee leipoa? Ja varsinkin sämpylöitä!!! Tietysti oli pakko maistaa, mutta onneksi söin vain yhden pienen sämpylän :) Taivaalliseltahan se maistui ja maha paisui kuin ilmapallo... 

Nyt edessä on vielä lapsen kanssa iltavilliriehunta ja suihku!